BLOGI

Olen viikon sisällä käynyt kouluttamassa n.120henkilöä aiheesta pienten lasten seksuaalikasvatus eli kehotunnekasvatus. Koulutuksista saan itse aivan hurjan paljon uusia ajatuksia, pääsen omassa seksuaalikasvattajan prosessissani eteenpäin ja opin uutta siitä, mitä kaikkea me varhaiskasvattajat koemme työssämme suhteessa lasten seksuaalisuuden kehitykseen ja sen tukemiseen.

Päällimmäisenä omaan pohdintaan jäi tästä viikosta kysymys, miksi meille on niin vaikea hyväksyä sitä, että lapsille voi kertoa seksistä turvallisesti ja aikuislähtöisesti? 

Seksuaalikasvatuksen tehtävänä on luoda lapselle turvallinen ympäristö, jossa hän voi kehittyä ja kasvaa omassa tahdissaan saaden siihen tukea aikuisilta. Lapselle kerrotaan asioista positiivisesti, turvallisesti, luonnollisesti, ikätasoisesti ja aktiivisesti. On tärkeää ymmärtää, missä vaiheessa lapsi on kehityksessään menossa ja miten voimme parhaamme mukaan siinä häntä tukea. Ottamalla puheeksi asioita, joita lapsi ei osaa vielä välttämättä itse kysyä, varmistamme, että jokainen lapsi saa riittävät tiedot ja taidot kehittyäkseen ja kasvaakseen.

Kun kerron varhaiskasvattajille, että pienelle lapselle on enemmän kuin ok kertoa todellinen tarina siitä, mistä vauvat tulevat, he helpottuvat. Usein kasvattajilla on ajatus, että tästä asiasta saisi puhua lapsille sillä se on niin luonnollista, mutta vanhempien ja muiden aikuisten reaktiot jännittävät. Lisäksi usein pelätään, että lapset menevät jotenkin rikki tai pilalle, jos heille puhutaan liikaa ja liian aikaisin. Onkin aivan eri asia puhua lapselle ikätasoisesti kuin ladella lapselle sopimattomalla tavalla aikuiselämän asioita. Rohkaisen kasvattajia puhumaan myös seksistä tai rakastelusta, tietysti ikätasoisesti, mutta tämä ei olekaan enää niin helppo juttu. Monet kyseenalaistavat puhumisen sen vuoksi, että seksi ei kuulu millään tavalla lapsen elämään, minkä vuoksi siitä ei tarvitsi puhuakaan lapsille. Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei aikuisseksi missään tapauksessa kuulu lasten elämään ja juuri sen vuoksi siitä pitääkin puhua lapsille.

Katsokaas kun lapsille asiat ovat simppeleitä. Heille seksi ja rakastelu ovat vain sanoja muiden joukossa ja niiden merkitys syntyy siitä, miten me aikuiset niistä puhumme. Jos kerromme siitä rauhassa, luonnollisesti ja turvallisesti, lapselle välittyy tunne, että se on ihan kiva aikuisten juttu. On tärkeää kertoa asia lapsen tasoisesti, esimerkiksi näin: seksi on sitä, kun aikuiset näyttävät toiselle tykkäämistä, suutelevat, halailevat, ovat tosi lähekkäin vähissä vaatteissa tai alasti ja pitävät toisiaan hyvänä sillä tavalla, mistä molemmat tykkäävät. Se on yksityinen juttu ja sitä tehdään omassa rauhassa. Kenenkään ei ole pakko sitä tehdä, vaikka olisi aikuinen. Eli jokainen saa itse päättää, haluaako sitä tehdä vai ei. Se kuuluu aikuisten välisiin suhteisiin, ei lasten ja aikuisten. Jos joku aikuinen ehdottaa sinulle seksiä, saat aina sanoa ei, lähteä pois ja kertoa siitä toiselle aikuiselle. Haluaisitko kysyä jotakin?

Kuva: Papunetin kuvanpankki: papunet.fi, Sclera, muokattu versio alkuperäisestä

Puhuessamme lapselle näin seksistä opetamme hänelle monta tärkeää seikkaa: seksi on kiva juttu, se kuuluu aikuisten elämään, se ei kuulu lasten elämään eikä lapsen ja aikuisen väliseen suhteeseen ja jokainen päättää itse, tekeekö sitä koskaan,vaikka olisi aikuinen. Lapsi saa tällaisesta puheesta hyvän pohjan positiiviselle seksuaalikasvatukselle tulevaa varten ja samalla luvan puhua myös tästä aiheesta aikuisen kanssa. Jos tämä positiivisuus ei vielä vakuuta sinua, niin tärkeää on ymmärtää, että näin lapsi oppii myös suojaamaan itseään väärältä ja sopimattomalta. Kun lapsi tietää seksistä ikätasoonsa sopivalla tavalla ja hänelle on kerrottu, ettei se kuulu lapsen ja aikuisen väliseen suhteeseen ja aikuselle saa sanoa ei, hän pystyy tunnistamaan sellaisia tilanteita, joissa aikuinen ylittää lapsen koskemattomuuden rajoja. Hän tietää oikeudestaan sanoa ei ja poistua tilanteesta. Hän myös uskaltaa todennäköisemmin kertoa asiasta sellaiselle aikuiselle, joka on puhumalla seksistä antanut luvan puhumiseen.

Korostan reflektoinnin merkitystä seksuaalikasvatuksessa. Meidän oma seksuaalikasvatushistoriamme vaikuttaa suuresti siihen, miten tänä päivänä suhtaudumme seksuaalisuuteen ja siitä puhumiseen ja millaisia tunteita, ajatuksia ja kokemuksia se meissä herättää. Laitankin tähän loppuun muutaman kysymyksen, jotka auttavat sinua reflektoimaan omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Millaisia asioita seksi ja seksuaalisuus ovat sinulle? Millaisia tunteita ne sinussa herättävät? Miten olet näistä asioista saanut tietää lapsena tai nuorena? Mitä silloin koit, ajattelit ja tunsit? Oliko sinulla mahdollisuutta jutella näistä ajatuksista, tunteista tai kokemuksista aikuisen kanssa? Miten aikuiset ympärilläsi ylipäätään näistä asioista puhuivat?