BLOGI


Kaisankammari

Tiistai, Tammikuu 14, 2020, 07:45

Unnutus, itsetyydytys, itsensä koskettelu, sukukalleuksien tutkiminen, räplääminen.. rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lähes jokainen pienen lapsen vanhempi kokee tilanteen, jossa oma pikkuinen löytää oman pippelinsä tai pimppinsä, eikä riemulla ole rajaa. Osalle tämä iloinen kohtaaminen on luonnollinen osa lapsen kehitystä, oman kehon oppimista. Muttei ole ollenkaan tavatonta, että tämä tilanne voi myös hämmentää, aiheuttaa häpeää, huolta tai muuta epämukavuutta.

Monet tämän päivän vanhemmista ovat saaneet jokseenkin puutteellista seksuaalikasvatusta. Pienenä emme ole kuulleet juuri sanaakaan seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista aikuisten suusta. Olemme kosketelleet itseämme tietämättä mistä on kyse, leikkineet lääkärileikkejä piilossa aikuisilta, kurkanneet innokkaina omiin ja kaverin housuihin salaa vanhemmilta, kihertäneet uimahallissa isoille tisseille ja kikkeleille ja nähneet vaivaantuneet ilmeet aikuisen kasvoilla, kun olemme esittäneet kysymyksen, mistä vauvat oikein menevät sinne masuun? 

Alakouluiässä, noin viidennellä luokalla, olemme hyvissä ajoin löytäneet ihmisen lisääntymisestä kertovan osion, jota on katsottu yksin salaa tai kavereiden kanssa yhdessä kiherrellen. Olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa sitä tuntia, kun vihdoin saisimme kuulla, mistä on kyse. Osa opettajista on kuitenkin suureksi pettymykseksemme antanut nämä kultaiset sivut kotiin luettavaksi sen jälkeen asiaan palaamatta. Osa puolestaan on käynyt ne läpi monotonisella äänellä, vaihdellen katsettaan kirjasta liitutauluun, palaamatta aiheeseen sen koomin. Jotkut ovat turvautuneet sen verran eleettömään, jopa lapsen näkökulmasta vihaiseen lähestymistapaan, ettei mitään kysymyksiä olla uskallettu esittää. Sen jälkeen aiheeseen ei ole uskallettu palata. Myös tyttöjen ja poikien "omat tunnit" muistetaan melko hyvin. Omat muistikuvani liittyvät kivan värisiin pussukoihin ja lehtisiin, joissa kerrottiin kuukautisista ja rintojen kasvamisesta. Poikien tunnista en vielä tänäkään päivänä tiedä mitään. 

Itsetyydytyksestä muistan lukeneeni vanhemman serkkuni lehtisestä: "Itsetyydytys on normaali tapa tutustua omaan kehoon." Siellä kehotettiin katsomaan omaa alapäätä peilin avulla. Tämä kuulosti mielenkiintoiselta ja mukavalta, mutta eihän tätä voinut kavereille kertoa tehneensä, sillä se oli todella yäk ja noloa. Saati, että asiasta olisi ikipäivänä uskaltanut kysyä joltakin aikuiselta. Samoihin aikoihin löysimme kaveriporukassa erään äidin pornofilmin, jossa nainen itsetyydytti itseään. Tämä lisäsi aiheen ympärille jännitystä ja salailua, sillä olimme katsoneet salaa pornoa ja se oli sillä hetkellä varmasti pahin asia, jonka olin lyhyen elämäni aikana tehnyt.

Palataanpa nyt otsikon aiheeseen. Jos tämä kertomani tarina oli puoliksikin totta myös monen muun tämän ikäluokan kasvattajan kohdalla, ei ole ihme, että pienten lasten seksuaalikasvatus tuntuu meistä vaikealta. Se, että lapsen itsensä koskettelu aiheuttaa meissä häpeän ja epämukavuuden tunteita, voi hyvinkin juontaa juurensa omista häpeän kokemuksista lapsuudessa. Meidän on vaikea ottaa turvallisesti seksuaalisuudesta puhuvan aikuisen roolia, sillä meillä ei ole omaa kokemusta tuollaisesta aikuisesta ja tilanteesta. Ehkä meissä on mennyt jotakin vähän rikki tai vääristynyt, kun olemme törmäilleet viattominan ja tietämättöminä aikuistemme häpeän, vihan ja pelon tunteisiin aiheen ympärillä. Eikä tämä ole niiden aikuisten vika, vaan ajan hengen ja tietämättömyyden aikaansaannosta. Hyvin usein pelkäämme rikkovamme lapsessa jotakin, jos alamme aktiivisesti kertoa lapselle seksuaalisuudesta tai tässä tapauksessa itsetyydytyksestä. 

Mutta emme me riko. Emme silloin, kun puhumme asioista ikätasoisesti, rauhassa, itsemme ja lapsen hyväksyen, positiivisesti, iloisesti, kevyesti, normaalisti. Koska itsetyydytys on juuri näitä asioita.

Ikätasoista: Jo sikiövaiheessa on havaittu sukuelinten koskettelua. Se jatkuu vauvana kylpyhetkissä, vaipan vaihdon yhteydessä ja nakuhetkinä. Leikki-ikäinen saattaa venytellä pippeliään tai painella itseään pehmolelua vasten vaikka lastenohjelmia katsoessaan.

Rauha ja positiiviset vaikutukset: Lapsi unnuttaa rauhoittuakseen, saadakseen mielihyvää, turvaa tai muuta oman kehon miellyttävää kokemusta tai sitten ihan vaan saadakseen ajan kulumaan nopeammin. Se, mikä erottaa lapsen itsetyydyksen aikuisten itsetyydyksestä on fantasiat ja muut ajatukset. Lapsi elää tässä ja nyt. Lapsen unnutus,mielihyvä ja koko seksuaalisuus on kehollista, omatahtista tutkiskelua ja hyvän olon hakemista tässä ja nyt. 

Hyväksyntä: Lapsi tarvitsee turvallista kosketusta kehittyäkseen ja oppiakseen itsestään ja ympäristöstään. Turvallisen, hyväksyvän ja mukavan kosketuksen kautta lapsi kokee kelpaavansa ja olevansa arvostettu. Kosketuksen avulla lapsi oppii arvostamaan jokaista kehonsa osaa yhtä paljon. Siksi myös itsensä koskettelusta tulee puhua arvostavasti ja kertoa, että se tuntuu mukavalta ja sitä on lupa tehdä, jos haluaa. Kun puhumme lapselle, on tärkeää, että olemme tietoisia omista tunteistamme, sillä lapsi kyllä aistii, mitä meissä sanojen takana tapahtuu. Ole siis hyväksyvä myös omia tunteitasi kohtaan ja anna niille aikaa.  Älä toru häpeääsi tai hämmenystäsi vaan yritä ymmärtää sen olemassa olon syy ja syntymishetken merkitys. Tämä aihe voi olla sinulle vaikea ja voit myös sanoittaa lapselle omaa tunnettasi: "Minua vähän jännittää/hävettää puhua tästä, sillä en ole aikaisemmin jutellut tästä kanssasi. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, vaikka minä olenkin vähän jännittynyt."  

Normaalius: Lapsen itsensä koskettelu on siis aivan normaalia. Pippelin tai pimpin koskettelu on lapselle samanlaista kuin korvien tai nenän koskettaminen. Tästä syystä lapset saattavat kosketella itseään myös julkisilla paikoilla. Tästä syystä on tärkeää osata ohjata lasta hyväksyen ja rauhassa. Meidän on tärkeää kertoa lapselle, että kehossa on ihania omia paikkoja, joissa kosketus tuntuu erityisen hyvältä. Mutta pimpin ja pippelin koskettelu on sellainen juttu, jota aikuisetkin tekevät omassa rauhassa, ei kaikkien nähden julkisilla paikoilla. Oma rauha löytyy kotoa, esimerkiksi omasta huoneesta, vessasta, suihkusta tai muusta paikasta, jossa saa olla rauhassa. Onkin tärkeää, että lapsella on myös mahdollisuus olla halutessaan omassa rauhassa.

Eli seuraavan kerran, kun lapsesi alkaa tutkia omaa pippeliään tai pimppiään, kosketella itseään peiton alla tai hinkata itseään sohvatyynyä vasten: ole rauhallinen, mieti miten ja millä sanoin aiot lasta ohjata, onko tämä tilanne, jossa sinun tulee ohjata lasta lopettamaan ja siirtymään/ odottamaan vai kerrotko antavasi hänelle hetken omaa rauhaa ja lähdetkin itse pois. Muista kertoa, että hänen kehonsa on arvokas ja ikioma. Ja lopuksi, millainen olo sinulla oli tilanteessa entä sen jälkeen? Millaisia tunteita tunnistit itsessäsi? Mitä ne kertovat sinusta ja omasta seksuaalikasvatushistoriastasi?


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät

Kaisa Tsupari
Y-tunnus: 2853747-5
Copyright (c)2019, All Rights Reserved
Palvelun tuottaa Fokus